Kaikk`on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk`on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino.

 

Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaidesi poskella.

 

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoilla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun, ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä.

 

Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi kiire poissa on.

 

Niin lähdit enkeli kultaien, luo taivaan omien enkelten. Ota syliisi Isä taivainen, nyt lapsemme pienoinen.

 

Suo anteeksi, Isä kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.

 

Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.

 

On isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis`tahtoneet, on meiltä paljon pois.

 

Soi kirkonkellot hiljaa yli talvisen kirkkomaan, sinne saatamme mammamme rakkaan papan vierelle nukkumaan.

 

Oli sulla sydän niin lämmin hellä, oli siellä paikka meille jokaiselle, mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit meitä aina muistit ja huolta kannoit. Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.

 

Päivänä kauniin keväisen hiljeni sydän kultinen. Lähtösi vaikea kestää on surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.