Elonpäivä jo iltaan ehti pois painui se verkalleen. Elon kirjan viimeinen lehti näin kääntyi hiljalleen.

 

Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.

 

Oi Taivaan Isä rakkahin lepo lempeä hänelle anna. Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.

 

Emme unohda muistoas kaunista, hyvää, viimeleposi olkoon rauhaisaa, syvää.

 

Kun luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

 

Ei hyvästijättö ole tää, et pois ole mennyt, vaikka emme sua nää, siks sanomme kuten ennenkin vain: "hyvää matkaa"!

 

Jäi jälkeen piha hiljainen, sen polut ja pensaat lintuineen. Ei poluilla enää kulkijaa, vain muistot siellä asustaa.

 

Suru asuu sydämissämme onnelliset muistot elävät mielissämme.

 

Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.